perjantai 13. lokakuuta 2017

Nahkapussukka kännykälle ja syksyn kuulumisia


Kukkuluuruu, täällä ollaan pitkästä aikaa :)! Mitäs sinne ruudun toiselle puolelle kuuluu? Tänne kuuluu ihan hyvää, vähän kiirusta, mutta hyvällä tavalla. Aloitin tuossa syyskuun alussa nimittäin opiskelemaan sivutoimisesti tekstiili-alan artesaaniksi (jee!) ja sehän tarkoittaa sitä, että istun 2 iltaa viikossa koulun penkillä sekä yhden lauantain kuukaudessa. Syksy alkoi kankaanpainannalla ja tällä viikolla päästiin sitten huovutus-kurssin kimppuun. Olen tykännyt tosi paljon, meitä on kiva naisporukka opiskelemassa erilaisin taustoin ja ikähaarukkaankin mahtuu monen ikäistä.

Tämä tekstiilipuolihan oli mulla harkinnassa jo silloin 90-luvun lopulla enkä ole ikinä katunut, että valitsin silloin vaatetuspuolen, mutta nyt varsinkin tämän blogin ja teidän vuosien saatossa jättämien kannustavien kommenttien saattelemana (kiitos <3) olin jo pitkään ajatellut, että haluaisin vähän päivittää käsitöihin liittyviä opintoja, oppia uusia tekniikoita sekä opiskella ohjaustoimintaa, jotta voisin mahdollisesti joskus vaikka vetää esim. kansalaisopistolla erilaisia käsityöaiheisia kursseja. Se kun on aina ollut vähän sellainen juttu, jota haluaisin tehdä. Lapsetkin kasvaa, niin ne ilta-työajat sitten sopivat omaan elämäänkin tulevaisuudessa paremmin kuin vaikka vielä muutama vuosi sitten. Joten tässä sitä nyt ollaan sitten :). Saa nähdä, saanko tänne joskus näytille joitakin koulutöitä, toivotaan niin.

Mutta mennäänpäs sitten niihin tämän syksyn vapaa-ajalla tehtyihin kässäilyihin. Niitä ei ole paljon. Pääteemoina on ollut kahden tilkkupeiton valmistaminen lahjaksi. Toinen on valmis, mutta sitä ei ole vielä toimitettu ja siksi sitä ei nähdä täällä vasta kun lokakuun lopussa (eli seuraavalla kerralla varmaankin). Toinen on tulossa kummitytölle joululahjaksi ja sitä pääsin hieman aloittelemaan viime viikonloppuna. Näiden lisäksi olen tehnyt pieniä tarveompeluita, kuten legginssejä tytöille, omaan keittiöön patalappuja ja sitten tänään sain inspiraation ommella tuollaisen nahkaisen pussukan kännykälle ja siitä tuli musta niin kiva, että intouduin esittelemään sen tänne bloginkin puolelle!



Pussukkaan otin vähän inspistä tilkkuiluhommista. Tällä kertaa päädyin tekemään tuollaisen normipussukkamallin ihan siitä syystä, että sille olisi sitten käyttöä senkin jälkeen, jos seuraava puhelin sitten joskus on siihen väärän kokoinen. Materiaalit eli tavallisen nahan ja tuon värjätyn, aivan mahtavan upean kalannahan hankin viime vuoden kässämessuilta Tampereelta. Tarkoituksena oli tehdä niistä tossut tytölle, mutta ei niitä sitten ikinä tullut. Kalannahkaa jäi onneksi vielä ihan mukava pala käytettäväksi muunkin projektin yksityiskohdaksi. En nyt valitettavsti muista firman nimeä, miltä nuo nahat ostin, mutta jostain Pohjois-Suomesta se taisi olla kotoisin. Täytyy varmaan tänäkin vuonna käydä noita kalannahkoja hypistelemässä osastolla, eihän tässä kovin pitkä aika messuhin enää olekaan edes.

Päädyin myös vuorittamaan pussukan ompelukone-aiheisella puuvillakankaalla. Vähän harmittaa, kun jäi tuo vetskarin toinen pää tuolla tavalla möllöttämään paksuna. Mulla ei tietenkäään ollut sopivan pituista vetskaria, joten katkaisin sitten pitemmästä ja silloin on tuota katkaistua päätä hieman vaikea saada siistiksi, varsinkin, kun ei ymmärrä ottaa pussukkaan riittävästi pituutta ;). Ehkä jo seuraavassa pussukka + katkaistu vetskari -yhdistelmässä se menee jakeluun ja siitä tulee omaankin silmään siistimpi lopputulos! Kuusikulmiot liimasin tosi kevyesti ennen tikkausta paperiliimalla kiinni ja ompelussa käytin apuna nahalle tarkoitettua teflon-jalkaa. Sillä nahan ompelu sujuu kyllä vaivattomasti. Tikkaukset tein silmämääräisesti, kuusikumion reunoja ja kulmia hyödyntäen.



Tämmöisissä merkeissä on siis tätä syksyä täällä vietetty :). Nyt tämä nuhanenä lähtee käyttää koiran vielä nopsaan myöhäisellä iltapissillä ja toivottaa teille kaikille mukavaa viikonloppua sekä syyslomaa, jos sellaista vietätte! 

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Hakusessa yhteistyöbloggaajia Husqvarna Vikingille ja Pfaffille!



Blogini vakkariseuraajat tietävätkin, että olen toiminut Husqvarna Vikingin yhteistyöbloggaajana elokuusta 2015 lähtien. Jo kaksi vuotta siis, kylläpä se aika rientääkin nopsaan :). Oma yhteistyöni päättyy tämän vuoden loppuun ja lupasin auttaa etsintäkuuluttamaan uusia innokkaita yhteistyökumppaneita Husqvarnalle sekä nyt myös Pfaffille. Luepas siis eteenpäin, jos asia yhtään kiinnostaa!

VSM Finlandin puolelta, joka edustaa ja maahantuo kyseisiä koneita Suomeen, toivottiin lähinnä kolmea asiaa ja ne ovat tässä:

1. Yhteistyöbloggaajan tulisi omistaa Husqvarnan tai Pfaffin kone, jotta merkki on jo valmiiksi tuttu.

2. Bloggaajalla pitäisi olla jo jonkinlaista kokemusta blogin pitämisestä. Lisäksi suht säännöllinen postausväli sekä jonkinlainen vakinainen lukijakunta olisi toivottavaa.

3. Blogin tulisi mieluummin olla käsityöblogi kuin lifestyle-blogi höystettynä käsitöillä.
Sillä, millaisia ompelutöitä teet, ei ole väliä, eli voit olla tilkkutöiden tekijä, vaateompelija, sisustustuotteiden tekijä jne. Omassa blogissanihan ovat esillä olleet myös muut käsityötekniikat monenlaisten ompelutöiden lisäksi.

Jos sinusta tuntuu, että olisit sopiva henkilö kertomaan blogissasi ehkä ompeluun ja ompelukoneisiinkin liittyvistä aiheista ja toimimaan paitsi ompelun ilon, myös Husqvarnan tai Pfaffin "lähettiläänä", ota ihmeessä yhteyttä Ireneen:

irene.hagerstrom(at)europe.svpworldwide.com.

Häneltä voit varmasti myös kysellä lisätietoja aiheesta ja tietenkin kertoa omasta blogistasi ja käsityöharrastamisestasi :). Ei kyselyjä minulle, kiitos, sillä en yhtään tiedä, millaisia yhteistyömuotoja tällä hetkellä on suunnitteilla :).

Itse olen tässä yhteistyön aikana tehnyt paljon mm. paininjalkaesittelyjä, eritysesti ensimmäisen vuoden aikana. Me bloggarit (Kototeon Sanna, Neulanhaltijan Satu, Ideoi-blogin Piia ja minä), jotka aloitimme silloin 2015, saimme käyttöömme Opal 650 koneet ja yhteistyöpostaukset ovat keskittyneet paljolti juuri koneiden toimintojen ja lisätarvikkeiden esittelyyn. Asuinpaikasta riippuen olemme voineet osallistua myös jälleenmyyjien esittelypäiville ja koulutustilaisuuten, messuille ja muihin tapahtumiin. Muutaman kerran olemme tavanneet koko porukalla, ideoineet ja miettineet erilaisia yhteistyön muotoja, postausten aiheita sekä saaneet vinkkejä lisätarvikkeiden käytöstä. Enimmäkseen olemme saaneet postausten toteuttamisiin vapaat kädet, tosin viime vuonna meillä oli löyhä runko aiheisiin.

Omalla kohdallani yhteistyön päättymiseen ei liity mitään sen kummempaa kuin ne kuuluisat ruuhkavuodet! Neljä harrastavaa lasta, koira, paljon kotoa poissa oleva mies, (pakolliset) kotityöt ja tällä viikolla alkaneet omat sivutoimiset opinnot (niistä sitten myöhemmin) ovat vaan nyt sellainen yhdistelmä, jossa yhteistyöt tällä hetkellä tuntuvat vähän liiallisena hikipisarana otsalla. Nukkuakin pitää, sillä nelikymppinen tarvitsee jo hyvät yöunet tai muuttuu hirveän kärttyisäksi - ainakin minä :).

Oma kässäilytahti on tällä hetkellä melko hidas ja bloggaustahti vieläkin hitaampi. Niinpä annan hyvillä mielin paikkani jollekin sellaiselle, jolla on intoa ja aikaa bloggaamiseen sekä tietenkin kivoja ideoita blogiyhteistyön merkeissä. Olkaa siis vaan reippaasti yhteydessä Ireneen, jos sieltä kotoa jonkin vuosimallin Husqvarna Viking tai Pfaff löytyy!

Laitan tähän loppuun vielä muutamia esimerkkikuvia Husqvarnan kanssa tekemistäni yhteistyöpostauksista sekä linkit alkuperäisiin teksteihin. Erityisen paljon olen näiden kahden vuoden aikana oppinut juurikin paininjaloista ja täytyy sanoa, että koneen tikkityppeihinkin on varmasti tullut perehdyttyä normaalia paremmin. Mukavaa sunnuntaita kaikille!!

Applikaatiojalan esittelyä/patahanskat
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/02/pienen-leipurin-patahanskat-seka.html


Reunatikkausjalan esittelyä/tilkkumatto
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/03/varia-jalkojen-alle-colour-under-feet.html


Nahan ompelusta/kännykkäpussi
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/05/nahkaompelua-ja-arvonnan-voittaja.html


Napin ompelu koneella/origamiheijastimet
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2016/10/origami-heijastimet-seka-vinkit-napin.html


Koristetikkauksen hyödyntäminen tilkkupeiton tikkaamisessa
http://helmojajahepeneita.blogspot.fi/2017/05/dresden-butterflies-tilkkupeitto.html

tiistai 29. elokuuta 2017

Räsymatto-tilkkupeitto fransukoristein


Olipas mukavaa saada jälleen yksi suht iso työ valmiiksi ja käyttöön! Tämänkertaisen tilkkupeiton idea lähti ompeluhuoneessani olevista kapearaitaisista räsymatoista ja aloittelinkin tätä työtä jo kesäkuussa. Ideana oli myös tyhjentää taas kerran tilkkukoreja ja niitä pienempiäkin tilkkuja ja tähän projektiin niitä kuluikin tosi kivasti. Tilkkutyövahvuisten puuvillojen lisäksi käytin tässä myös mm. ohuempia paitapuserokankaiden tilkkuja, sillä ajattelin, että pienessä koossa ajavat asiansa muiden tilkkujen seassa. Lisäksi tähän sai hyödynnettyä, ei nyt voi sanoa että inhokkikankaita, mutta sellaisia paloja, joita on jo pitkään pyörinyt nurkissa ja joille ei oikein ollut mitään järkevää käyttöideaa.

Pikkuruisia, saumanvaroineen 1,5 x 1,5 tuuman kokoisia paloja peitossa on kaikkiaan 3575 kappaletta. Yksittäin en niitä tietenkään ole ommellut, vaan leikanut ensin pyöröleikkurilla 1,5 tuuman levyisiä tilkkusoiroja, ommellut samansävyisiä vierekkäin yhteen, paloitellut ne taas 1,5 tuuman levyisiksi ja sitten ketjuttain ommellut näitä samansävyisiä palapötköjä yhteen niin, että niistä on tullut riittävän leveitä. Alunperin tarkoitukseni oli tehdä kapearaitainen peitto, mutta sommitteluvaiheessa leveämmät raidat vaikuttivat huomattavasti paremmalta ja selkeämmältä kokonaisuudelta.


Aivan alusta saakka, räsymattomaista ilmettä korostaakseni olin päättänyt, että peittoon tulee myös jonkinlaiset hapsut/tupsut. Päätin kokeilla päihin fransuja, vanhaa suomalaista solmeilutapaa, jonka lopputulos on hieman pitsimäinen. Perinteisesti fransut on solmittu puuvilla- tai pellavalangasta ja ne ovat koristaneet kotien arvotekstiilejä, esim. juhlapöytäliinoja. Itse päätin rohkeasti kokeilla villalankaa, sillä sopivaa puuvillalankaa ei varastostani löytynyt riittävästi ja projektini oli luonteeltaan sellainen, että "siihenhän ei kaupasta mitään haeta, kun kerran on niin päätetty". Lisäksi luulen, että en olisi jaksanut solmeilla fransuja näin isoon työhön ohuesta langasta, vaikka niitä vauhtiin päästyään melko nopeasti solmiikin, eikä solmu itsessään ole mitenkään vaikea tehdä.

Lähellä oli, että nämäkin fransut lähtivät purkuun kokonaan ja tilalle olisivat tulleet pienet värikkäät tupsukat. Olin nimittäin tehnyt fransuja aika paljon peiton toiseen päähän ja se ei oikein näyttänyt silmääni hyvältä. Fransut voivat olla aika näyttäviäkin ja tuntui, että ne ja peiton mosaiikkimainen pinta kilpailivat keskenään huomiosta. Jätin onneksi projektin lepäämään pariksi päiväksi ja sitten katselin sitä jo uusin silmin. Päätin antaa fransuille vielä toisen mahdollisuuden, purin koristeellisemman osan pois ja jätin pitsin ihan simppeliksi. Olen iloinen, että tein niin, sillä minusta nämä vähän rouheatkin fransut antavat peitolle kivan ilmeen ja muutenkin oikeastaan tykkään peitosta koko ajan vaan enemmän ja enemmän :).



Peiton tarvikkeet ovat tosiaan kaikki omista varastoista, välissä on isältäni saama valmis, suhteellisen ohkainen tikkivanu, jonka päällikankaasta en kuitenkaan oikein välittänyt ja niinpä laitoin takapuolelle vielä lahjoituksena saatua pallokangasta. Peitto on aika painava eikä ihmekään, onhan siinä peräti viisi kerrosta. Eli tilkkupinta, tikkivanun päällikangas, vanu ja kuitukangaspuoli ja sitten vielä takapuolen kangas.

Ajattelin, että tämä olisi minun oma Suomi100 -käsityöni. Räsymatot ovat suomalaista kansanperinnettä ja tässä toteutuu myös uusiokäyttö-ideaa, joka on jotenkin meille suomalaisille niin luontaista. Fransut tuovat peittoon tuulahduksen historian havinaa (jo ehkä vähän unohdetustakin käsityötekniikasta) sekä vähän juhlan tuntua, vaikka ovatkin tässä peitossa nyt aika arkisessa ympäristössä ja käytössä.


Jos fransut kiinnostaa, kannaatta katsoa löytyykö kirjastosta Maija Märsylän "Fransut ja lautaraanut"-kirjaa, siinä on mukavasti erilaisia malleja. Myös Lankatekniikoiden käsikirjasta löytyy fransuista kertova osuus. Itse käytin oppaana myös Eeva Välikangas-Yli-Kosken Perinnekäsitöitä Peten kanssa vihkosta (kiitos Pizzicato.-blogin pitäjälle, jolta sen sain), jossa perinnekäsitöistä on kerrottu hauskasti kuvien kera erityisesti lapsille sopivalla tavalla.  Punomosta löytyy myös tietoa fransuista.

Tänä iltana taidan kuulkaas heittää uuden peiton jaloille, ottaa koiran kainaloon ja suunnitella, millaisen (keskeneräisen) käsityön sitä seuraavaksi ottaisi työn alle! Mukavaa viikkoa kaikille täällä piipahtaville ja kivaa alkavaa syyskuuta <3.